Lupauduin kirjoittamaan lehteenne artikkelin owczarek podhalanskin rotumääritelmästä. Olen pyrkinyt tuomaan esille näkemykseni rodusta ja sen kehityssuunnasta. Tarkoituksenani on valottaa rotumääritelmää siten, että se olisi mahdollisimman ymmärrettävä rodun uusille harrastajille, ja toisi myös ajattelemisen aihetta pitkään rodun parissa toimineille kasvattajille.

Olen vasta muutama kuukausi sitten valmistunut rotunne ulkomuototuomariksi, enkä siis tällä saralla omaa suurta kokemusta. Olen kuitenkin seurannut rotuanne aina Brno’n maailmannäyttelystä asti. Silloisessa Tsekkoslovakiassa järjestettiin kesällä 1990 maailmannäyttely, jossa rotu kansainvälisen kennelliiton toimesta esiteltiin. Sittemmin rotu on saanut hyvän jalansijan Suomessa ja olen innolla seurannut rotua.

Oma rotuni on slovakiancuvac, ja tämän rodun parissa olen toiminut koko ikäni. Toisaalla tässä lehdessä on tarkempi esittelyni. Koska oma koirataustani on sukulaisrodussa, haluan myös korostaa niitä eroja, joita isoissa valkoisissa 1-ryhmän roduissa on.

Suosittelen tutustumista muihin isoihin valkoisiin paimenkoiriin niin ”livenä”, kuin myös rotumääritelmien valossa. Tulet löytämään rotumääritelmistä paljon yhdenmukaisuuksia, mutta huomaa erot myös pään muodossa ja linjoissa, kuono-osan pituudessa, ryhdissä ja raajojen sekä hännän asennossa. Pääset tutustumaan rotumääritelmiin kätevästi Suomen kennelliiton nettisivujen kautta. Suora osoite rotumääritelmäsivulle on: http://www.kennelliitto.fi/nayttelyt_fci_rodut.htm.

Olen merkinnyt sanatarkat rotumääritelmän lainaukset kursiivilla ja lihavoinnilla. Muu tekstiosuus on omaa pohdintaani. Haluan tällä artikkelilla herätellä rodun ihmisiä keskustelemaan rodusta ja sen ominaispiirteistä sekä toivottavasti kasvattaa tietämystä tästä meille kaikille rakkaasta rodusta.

Alkuperämaa: Puola

KÄYTTÖTARKOITUS:
Paimen- ja vahtikoira. Rodun kunnioitusta herättävä olemus ja kauneus tekevät siitä hyvän seuralaisen.

Vuosisatojen saatossa on Keski- ja Etelä-Eurooppaa halkovien vuoristojen eri puolille syntynyt toisiaan paljolti muistuttavia koirarotuja. Ranskalaisilla on pyreneittenkoira (joka tosin kuuluu rotujakomme mukaisesti FCI 2-ryhmään), italialaisilla maremmano-abruzzese, slovakeilla slovakiancuvac, puolalaisilla owczarek podhalanski ja unkarilaisilla unkarinkuvasz. Rodut muistuttavat käyttötarkoitukseltaan ja ulkonäöltään paljon toisiaan, ja sukulaisuussuhde onkin ilmeinen. Käyttötarkoituksensa mukaisesti rodut kuuluvat vartijapaimeniin, ja tämä tarkoittaa sitä, että varsinainen alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut lammaslauman suojelu susia, karhuja ja varkaita vastaan. Lammaslauman koossa pitäminen on ollut joillakin alueilla osa rodun tehtäväkuvaa, mutta myös erikseen paimenkoiriksi jalostettuja rotuja näiltäkin alueilta löytyy (pyreneittenpaimenkoira, polski owczarek nizinny jne).

YLEISVAIKUTELMA:
Voimakas ja tiivisrakenteinen koira, joka ilmentää kestävyyttä ja liikkuvuutta.

Yleisvaikutelmaltaan erinomaisella rotunsa edustajalla on siis voimakas luusto, ei hento, eikä liioin raskas. Tiivis rakenne vaatii pitkää rintakehää ja lyhyehköä lanneosaa. Tärkeä osa haluttua yleisvaikutelmaa on koiran hyvä lihaskunto ja halu liikkua.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Suorakaiteen muotoinen; urokset ovat hieman lyhyempiä kuin nartut.

Monissa roduissa sanotaan, että nartut ovat hiukan pitkärunkoisempia kuin urokset. Tätä on selitetty mm. narttujen pidemmällä lanneosalla, jota nartun mahdolliset pennut tarvittaessa hyödyntävät sikiövaiheessa. Perusperiaate paimenkoirilla on, että ne ovat mittasuhteiltaan korkeuttaan pidempiä. Koiran korkeudella tarkoitetaan säkäkorkeutta ja rungon pituus mitataan etuosan uloimmasta luusta (rintalastan kärki) takaosan takimmaiseen luuhun (istuinluun kärki).Virheellisiä mittasuhteita ovat neliömäisyys ja liian pitkärunkoisuus.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Rauhallinen, älykäs ja tarkkaavainen.

Rauhallisuus on yksi vartijapaimenen perusominaisuuksista silloin, kun koira ei ole työssä. Huomaathan, että tyypillistä ei siis ole pälyilevä olemus, ei liioin arkuus, salakavaluus eikä epäluuloisuus. Käsitykseni mukaan hyvähermoinen owczarek podhalanski, joka on oikealla tavalla sosiaalistettu elinympäristömme vaatimuksiin, on näyttelytilanteessa välinpitämättömän viileä tuomarin lähestyessä koiraa. Omanarvontuntoinen rotunsa edustaja seisoo ryhdikkäänä ja ylväänä omilla raajoillaan, eikä ole erityisen kiinnostunut tuomarista, mutta ei myöskään pelkää, pyri karkuun, saatikka ole aggressiivinen. Nuoret koirat ovat usein epävarmoja ja tottumattomia, mutta niidenkin tulee olla näyttelytilanteessa – tuomarin oikein niitä lähestyessä – käsiteltävissä.

PÄÄ: Kuiva ja sopusuhtainen runkoon nähden, asennoltaan keskikorkea sekä seistessä että liikkeessä.

KALLO-OSA: Sivulta katsottuna hieman kaareva; otsauurre on matala.

OTSAPENGER: Selvästi havaittava, mutta ei jyrkkä.

KIRSU: Keskikokoinen ja väriltään musta; sieraimet ovat avoimet.

KUONO-OSA: Vahva, vähitellen kapeneva ja samanpituinen tai hieman pitempi kuin kallo; kuonoselkä on leveä.

HUULET: Mieluiten tiukat ja tiiviit; huulten reunojen tulisi olla mustat.

HAMPAAT / PURENTA: Hampaat ovat vahvat ja tasaisessa rivissä. Leikkaava purenta, tasapurenta on sallittu.

SILMÄT: Keskikokoiset, ilmeikkäät, hieman vinoasentoiset ja väriltään tummanruskeat; silmäluomien reunat ovat tummat.

KORVAT: Kiinnittyneet silmien ulkokulman korkeudelle tai hieman ylemmäksi, keskipitkät, melko paksut, kolmion muotoiset ja tiheäkarvaiset. Korvien etureuna on kevyesti päänmyötäinen. Korvalehdet ovat liikkuvaiset.
Pää eri yksityiskohtineen on tärkeä osa koiraa ja sen rotutyyppiä. Yksityiskohdat nousevat esille myös silloin, kun haluamme nähdä erot sukulaisrotujen välillä. Owczarek podhalanskin kuuluu olla varsin ryhdikäs, niin liikkeessä kuin seistessä. Tällainen kaulan ja pään asento on rodunomainen vain tälle valkoiselle vartijapaimenelle. Kun rodun usein mainitaan olevan isoista valkoisista se suurin ja näyttävin, on yksi syy siihen mielestäni juuri ryhdikkyys, pään asento ja korostunut säkäosa. Pelkkä suuri säkäkorkeus ei tätä haluttua olemusta tuo, sillä rotumääritelmien antamien kokosuositusten valossa owczarek podhalanski ei suinkaan ole korkein valkoisista vartijapaimenista.

Pään ja jäljessä esitellyn kaulan halutaan olevan kuiva. Tällä tarkoitetaan sitä, että koiralla ei ole roikkuvat huulet, ei löysää kaulanalusnahkaa, eikä myöskään roikkuvat silmäluomet. Owczarek podhalanskilla hyväksytään sukulaisiaan alemmas kiinnittyneet korvat ja lisäksi kuono-osan toivotaan olevan pidempi kuin sukulaisroduilla (muilla samanpituinen kuin kallo, tai jopa lyhyempi).
KAULA: Keskipitkä, lihaksikas, ei löysää kaulanahkaa. Kaulan karvapeite muodostaa tuuhean harjan. Kaulan ylälinja on selkää korkeammalla.

RUNKO: Pitkä ja voimakas.

SÄKÄ: Selvästi erottuva ja leveä.

SELKÄ: Suora ja leveä.

LANNE: Leveä ja tiivis.

LANTIO: Hieman viisto.

RINTAKEHÄ: Syvä; kylkiluut ovat viistot, eivät kovin voimakkaasti kaareutuneet.

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on hieman kohoava.
Edellä on kuvattu perusominaisuuksia, joita tällaiseen käyttötarkoitukseen luodun koiran anatomialta vaaditaan. Suosittelen kiinnostuneita tutustumaan koira-anatomian kirjallisuuteen, jotta käsitteet säkä, lanne, selkä ja lantio tulevat oikein ymmärretyiksi.
HÄNTÄ: Ei liian korkealle kiinnittynyt, asennoltaan selkälinjan alapuolella; innostuneella koiralla häntä nousee selkälinjan yläpuolelle, ei kuitenkaan kiertyneenä. Häntä ulottuu lepoasennossa kintereeseen. Hännänpää voi olla hieman kaartunut.

Hännän asento on useilla koirilla näyttelykehässä liikkuessaan turhan korkea. Tähän voi syynä olla lantion virheellinen pituus ja asento (liian lyhyt ja/tai jyrkkä lantio), kuten myös hännän kiinnittyminen liian ylös. Toinen yleinen syy on koirien keskinäinen uho, sillä etenkin urokset mielellään ryhmässä liikkuessaan kukkoilevat toisilleen hännät pystyssä. Paras hetki arvioida koiran hännänasentoa on silloin, kun koira on yksilöarvostelussa. Liian korkea-asentoinen häntä mainitaan rotumääritelmän loppuosassa virheiden joukossa, joten varmaan asiaan todella tulee kiinnittää huomiota.
RAAJAT

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat lihaksikkaat ja voimakasluustoiset, eivät kuitenkaan liian raskasluiset; edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.

LAVAT: Tiiviit ja hieman viistot.

VÄLIKÄMMENET: Hieman viistot.

KÄPÄLÄT: Tiiviit ja muodoltaan soikeat kuten melko suuri nyrkki. Varpaiden välissä on karvaa. Päkiät ovat vahvat, lujat ja tummat. Kynnet ovat vahvat, tylpät ja tummat.
TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat kohtuullisesti kulmautuneet ja takaa katsottuna pystysuorat, sivusta katsottuna hieman taka-asentoiset.

VÄLIJALAT: Sivulta katsottuna pystysuorat.

KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.

Käpälät ovat koiran tärkeä työväline, ja siksi niiden tulee olla toiminnallisesti oikeanlaiset; varpaat tiiviisti yhdessä ja käpälät muodoltaan soikeat. Päkiät toimivat ”iskunvaimentimina” ja siksi niiden toivotaan olevan lujat. Muuta pigmenttiä mukaillen kynsien ja päkiöiden toivotaan olevan tummat.

Kulmauksiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ylilyönnit suuntaan tai toiseen ovat varsin yleisiä. Owczarek podhalanskin tulee olla kohtuullisesti kulmautunut edestä ja takaa. Kohtuullisuus ei tarkoita niin usein nähtyjä voimakkaita takakulmauksia ja suoria etukulmauksia, vaan se tarkoittaa tasapainoa kulmausten välillä ja nimenomaan kohtuullisuutta. Takaraajojen toivotaan olevan taka-asentoiset; tämä on jälleen yksi niistä isojen valkoisten eroavaisuuksista. Tarkistapa mitä maremmano-abruzzesen rotumääritelmä sanoo lantion ja sen myötä takaraajojen asennosta. Mielestäni owczarek podhalanskin rotumääritelmä haluaa takakulmauksia olevan sen verran, että koiran seisoessa kinner kohtisuorassa alustaan nähden asettuu takaraaja juuri rungon taakse. Enempää takakulmauksia minä en ainakaan rodulle kaipaa. Eturaajojen kulmausten tulee noudattaa takaraajojen kulmauksia, jotta koiran rakenne on tasapainossa ja se pystyy liikkumaan halutulla askelpituudella.
KARVAPEITE

KARVA: Päässä, kuonossa, eturaajojen etuosassa ja takaraajoissa kintereiden alapuolella karva on lyhyttä ja tiheää. Kaulassa ja rungossa karva on pitkää, tuuheaa, suoraa tai hieman laineikasta ja kovan tuntuista. Pohjavilla on tuuhea. Kaulassa on runsas kaulus, reisissä karva on tuuheaa ja pitkää ja hännässä on tuuhea viiri.

VÄRI: Yksivärinen valkoinen, pienet kermanväriset merkit eivät ole toivottavia.
KOKO

SÄKÄKORKEUS: Urokset 65 – 70 cm ja nartut 60 – 65 cm.
VIRHEET

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Syvä otsauurre; puutteellinen pigmentti kirsussa, silmäluomien reunoissa ja huulissa; vaaleat ns. karhun silmät; sisäänpäin kiertyneet silmäluomet (entropium); korkealle kiinnittyneet, taaksekääntyneet tai typistetyt korvat; asennoltaan vaakasuora kaula; takakorkeus; jatkuvasti selkälinjan yläpuolella oleva häntä; takaraajojen kannukset; varpaiden välissä olevan karvan, kauluksen tai raajojen hapsujen puuttuminen.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET

Liian matala otsapenger; suippo kuono; useiden hampaiden puuttuminen; ylä- tai alapurenta; ulospäin kiertyneet silmäluomet (ektropium); kihara tai silkkinen karvapeite; pohjavillan puuttuminen; laikullinen väritys; hermostunut, arka tai selvästi aggressiivinen luonne. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

Näyttelytilanteessa jokainen koira arvostellaan sen hetkisessä kunnossa, kutakin yksilöä rotumääritelmän kertomaan ihannekuvaan verraten. Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä ovat virheitä, ja pahimmat virheet katsotaan olevan hylkääviä virheitä.

Nykysääntöjen mukaan tulee näyttelyissä kaikki aggressiivisuuteen ja sairaalloisiin piirteisiin viittaavat ominaisuudet olla hylkääviä virheitä. Käytännössä hylkäävä virhe tarkoittaa sitä, että tällainen koira tulee saamaan näyttelyssä hylätyn arvosanan ja harmaan nauhan.

Toivottavasti näistä ajatuksista olisi pohjaksi laajemmallekin keskustelulle siitä, minkälaisena me kukin owczarek podhalanskin haluaisimme tulevaisuudessa nähdä!

Sana on vapaa!

Terveisin Elena Ruskovaara