Pienilukuisena rotuna owczarek podhalanski on vielä työkoirana melko tuntematon, mutta lisääntyvässä määrin podhalanskeja tapaa myös eläinvahteina ja aluevahteina. Rotuhan on alun perinkin nimenomaan työkoirarotu, ja sen juuret ovat Puolan vuoristossa lampureiden lammaslaumojen uskollisena ja lahjomattomana vartijakoirana. Yhä tänä päivänä rotu on laumanvartijakoiraa suunnittelevalle varsin vakavasti otettava vaihtoehto. Työominaisuudet eivät ole vuosien saatossa kadonneet, ja toimivia laumansa vartijoita toimii tänäkin päivänä menestyksekkäästi erilaisilla tuotantotiloilla suomessa. Muun muassa maitotiloilla, lammastiloilla, emolehmätiloilla, lihakarjatiloilla ja hevostiloilla podhalanskeja voi tavata työnsä äärellä. Yhdistykseltä löytyy kiinnostuneille yhteystietoja tiloille, joissa podhalanskien työskentelyyn voi käydä paikan päällä tutustumassa. Tätä suositellaankin rotua harkitseville, parhaimman kuvan rodusta saa näkemällä ja kokemalla itse omin silmin, kuinka upeita työkoiria podhalanskit ovat.

Alle olemme koonneet hyvin lyhyesti joitain seikkoja, joita kasvattajien ja pennun hankkijoiden olisi hyvä pohtia.

Kasvattajalle:

-Kasvattajan on syytä eläinvahdiksi valittavaa pentua pohtiessa huomioida sen tuleva työympäristö, ja sen edellyttämät ominaisuudet, joita pennussa olisi hyvä näkyä jo hyvin nuorena. Tai pohtia millaisia ominaisuuksia pennulla ei olisi toivottava olla. Esimerkkinä erityisesti saalisviettisyyttä omaava pentu ei välttämättä ole helpoin ohjattava työympäristössä eläinten parissa.

-Pentu olisi hyvä luovuttaa heti luovutusiässä 7-8vkoa, jotta pentu leimautumisen kannalta tärkeinä viikkoina olisi vahdittavien eläinten ympäröimänä.

-Kasvattajan olisi tärkeä syventyä eläinvahtien hyvin vaihteleviin ja erilaisiin työympäristöihin, ja sen tuomiin haasteisiin tukeakseen kasvattinsa ja pennun omistajan yhteistä taivalta ja auttaa mahdollisesti eteen tulevissa pulmissa.

Pennun hankkijalle:

-Mieti alkuun onko pentu tulossa nimenomaan eläinvahdiksi vai aluevahdiksi. Eläinvahdin paikka on eläinten luona hyvin pian pennun tultua uuteen kotiin, näin tuetaan pentua leimautumaan vahdittaviin eläimiin vahvasti.

– Etukäteen on syytä pohtia pennulle turvallista ympäristöä tuotantotiloihin. Paikkaa, jonne ei eläimet pääse vahingoittamaan pentua, mutta josta pentu voi turvallisesti tutustua vahdittaviin omaehtoisesti. Hiljalleen pennun annetaan laajentaa aluettaan tuotantotilassa siten, ettei vaaraa pääsisi aiheutumaan. Ennen pitkää pentu on jo oppinut lukemaan vahdittavien elekieltä niin hyvin, että alkuajan aitaukset voi purkaa.- Pennun kanssa vietetty aika tuotantotiloissa on äärimmäisen tärkeää. Pennun tutustuminen vahdittaviin eläimiin on tärkeä sujua turvallisesti, sillä niin hyvässä kuin pahassa, podhalanski on hyvin herkkä koira, ja muistaa ikävät kokemukset hyvin pitkään. Turvallisesti ja lempeästi työhön ohjattu pentu rakastaa työtään.

– Pentu ei saa leikkiä vahdittavien eläinten kanssa, eikä jahdata niitä.

–  Selvästi pentuun vihamielisesti suhtautuvien eläinten pääsyä pennun luo on syytä estää.

-On syytä pohtia kuinka menetellään ihmisten suhteen, jotka tilalla vierailee, ettei ajan myötä tule yllätyksenä, ettei kaikki pennun mielestä olekaan tervetulleita tuotantotiloihin sen kasvaessa. Aitaukset, aitaamiset, varoituskyltit. Pennut kasvavat yllättävän nopeasti, joten etukäteen asioiden pohtiminen ja ratkominen on järkevää.

– Hyvä sosiaalistaminen on tärkeää myös työkoiraksi kasvavalle!

– Pentu ei kaipaa rohkaisua vartiointiviettinsä suhteen, laumanvartijana toimiminen on podhalanskille niin sisäsyntyinen ominaisuus, joka ei kaipaa rohkaisua. Iän myötä pentu alkaa osoittamaan vahvistuvaa vartiointiviettiä. Itsenäisenä koirana podhalanski osaa toimia tarvittaessa.

– Hyvä ennakointi aivan kaikessa, on avain mutkattomaan elämään työkoiran kanssa. Podhalanski on lahjomaton, ja uskollinen vartijakoira oikealla kasvatuksella ja ohjaamisella.